AVOIN KIRJE SUOMEN POLIISIVIRANOMAISILLE, MAAHANTULOVIRANOMAISILLE, TULLILAITOKSELLE, LÄÄKINTÖHALLITUKSELLE, ELÄINSUOJELUVIRANOMAISILLE JA HANNU KARPOLLE
Arvoisat viranomaiset, vetoan Teihin. Turkissa paraikaa lomaileva kristrippari ja jumppanauhasaarnaaja Johanna Tukiainen on jälleen hankkinut uuden koiran. Koiran rokotuksista, madotuksista, sirutuksista ja vakuutuksista ei ole mitään tietoa. Oletettavasti mitään sellaisia ei ole olemassakaan. Oletettavasti pentu, iältään vain pari viikkoa, on paperiton ja kolmannen maailman pentutehtailun tuotos. Oletettavasti Tukiainen yrittää salakuljettaa pennun Suomeen sillä laillisesti hänen ei ole mahdollista tuoda sitä tänne. Mahdollisesti Tukiainen yrittää höynäyttää jonkun hovinsa huijattavista hölmöistä salakuljettamaan pennun puolestaan.
On ensiarvoisen tärkeää että Tukiainen pysäytetään maamme rajalla hänen pyrkiessään takaisin Suomeen ja että mitä moninaisimpia tauteja potentiaalisesti sairastava pentu otetaan häneltä heti pois. Inhimillsempää kuin luovuttaa pentu takaisin Tukiaiselle mahdollisen karanteenin jälkeen olisi nukuttaa se, sillä muuten sen elämä on oleva pelkkää tuskaa ja kärsimystä kuten Tukiaisen aikaisemmillakin lemmikeillä. Tukiaisen eläintenrääkkäykselle on vihdoin laitettava loppu.
Johanna Tukiaisen track record lemmikkieläinten omistajana on synkkä ja traaginen, monessa suhteessa jopa surullinen. Lukemattomia kertoja ovat eläinsuojeluviranomaiset joutuneet puuttumaan Tukiaisen toimiin ja oikeuteen on päädytty kun sama häiriintynyt meno on jatkunut ja eläinparkoja on kohdeltu kaltoin kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Onpa Tukiaiselle pamahtanut syyte eläinlääkintäviranomaisen uhkailustakin. No, tuomiohan siitäkin tuli.
Ensimmäinen vakavampi lemmikkieläin, minipossu Mika, oli Tukaisella hänen omien sanojensa mukaan kymmenen vuotta, kunnes se katosi Siuntion synkkiin metsiin. Mika-possu oli luonteeltaan aikamoinen sika joka saparo väristen juoksi pahoilla teillä eikä ottanut opikseen edes silloin kun sen emäntä oli pakoitettu hedelmäveitsellä viiltelemään siitä pekonisiivuja ja sisäfileitä vaikka toki puukon käyttäminen olisi ollut halalimpaa. Käräjillehän siitäkin jouduttiin ja tuomiokin tuli mutta eläintenpitokieltoa ei vaan kuulunut koska possut eivät osaa puhua eivätkä vaatia oikeuksiaan.
Seuraavaksi Johanna otti kivan lapinkoiran aerton. Vanhuutta poteva aerto oli harmaa ja hampaaton mutta siitä huolimatta vielä hyvinkin kuriton hauvveli joka heti oven jäädessä vähänkin raolleen oli oitis karkaamassa Kallioon vaikka hyvin tiesi mitä kurinpidollisia toimenpiteitä tästä seuraisi. Missään nimessä emäntä ei voinut ajatellakaan jättävänsä aerton ulottuville koiranruokaa, brenkkua tai misonmunxanttuja jotka heti hävisivät parempiin suihin jos vain aerto pääsi niihin käsiksi ja vaikeahan niitä sitten jälkeenpäin oli käydä perimässäkään, ammattilaistenkaan, vaikka joskus toki sitäkin youtubessa yritettiin. Vuokraakaan aerto ei koirankopistaan suostunut maksamaan kun oli ylellisen tilavissa karjatiloissa tai taivasalla porotokkien kanssa paimenessa tottunut yöpymään. Tai putkassa. Koska aertolla ei ollut hampaita niin emäntä joutui hoitamaan aerton puremisetkin. Ja käräjillehän siitäkin jouduttiin. Tuomio tuli.
Seuraavaksi Johanna Tukiainen päätti ottaa tottelevaisemman pikkukoiran. Loviisasta hän löysi buttplug-rotuisen rescuekoiran Lallien joka tähän mennessä on osoittautunut Johannan koirista tottelevaisimmaksi ja maksukykyisimmäksi vaikka toki Johanna sen puolesta on joutunutkin hoitamaan sen haukkumisen. Onko Lallie Johannan dog off my liffe? Lallie tekee kaiken kuuliaisesti kuten Johanna käskee eikä sitä paljon tarvitse lyödäkään, eikä Johanna toki tykkääkään lyödä koiraa jos se itse tykkää tulla lyödyksi. Ja toki Lallie senkin tietää että jos se on kuriton niin siltä evätään heti anustappipikeudet. Käräjille Johanna Tukiainen ei ole joutunut Lallien jatketusta kaltoinkohtelusta eikä kuppaamisesta. Vielä.
Olisi suuri laiminlyönti tässä yhteydessä jättää mainitsematta Tukiaisten savolainen perhekoira, vanha Mirakelmaken, tuo lupsakka karvaturri joka on tuottanut iloa jo monelle sukupolvelle Tukiaisia karvaisella selällään. Viime vuosina Mirakelmakenilta on tosin alkanut muisti pettää eikä se aina muista onko tullut nyrkkiä Johanna-emännältä vai ei. Joskus kun poliisi asiaa kyselee niin sanoopi että on tullut nyrkkiä, joskus kun tuomari oikeudessa kyselee niin sanoopi että ei ole tullut nyrkkiä Johannalta ja että ei kyllä muista että olisi sellaista poliiseillekaan sanonut ja jos onkin sanonut että on tullut niin ei muista miksi on sanonut eikä mitään ruhjeitakaan ole tai ei ainakaan mitään kovin vakavia. Usein perhe joutuukin ulostamaan laumapsykoosihurtta Mirakelmakenin takkahuoneestaan ulos koirankoppiin tai sitten suljetulle. Ja käräjillehän Johanna siitä ei-lyömisestäänkin joutui. Eikä tullut tuomiota, huh-huh!, koska kukapa sitä nyt uudestaan pataan olisi tahtonut Johannalta ottaa.
Ehkä pitäisi mainita vielä Johanna Tukiaisen lemmikkirotat Juhiz, Joniz ja Goottiz, mutta ei mua oikeastaan yhtään haittaa se jos Johanna muiluttaa jyrsijöitään enkä usko että se ketään muutakaan jaksaa kiinnostaa. Ja sitäpaitsi ne muiluttaa takaisin.
Mut hei oikeesti, tule apuun Anja!
On ensiarvoisen tärkeää että Tukiainen pysäytetään maamme rajalla hänen pyrkiessään takaisin Suomeen ja että mitä moninaisimpia tauteja potentiaalisesti sairastava pentu otetaan häneltä heti pois. Inhimillsempää kuin luovuttaa pentu takaisin Tukiaiselle mahdollisen karanteenin jälkeen olisi nukuttaa se, sillä muuten sen elämä on oleva pelkkää tuskaa ja kärsimystä kuten Tukiaisen aikaisemmillakin lemmikeillä. Tukiaisen eläintenrääkkäykselle on vihdoin laitettava loppu.
Johanna Tukiaisen track record lemmikkieläinten omistajana on synkkä ja traaginen, monessa suhteessa jopa surullinen. Lukemattomia kertoja ovat eläinsuojeluviranomaiset joutuneet puuttumaan Tukiaisen toimiin ja oikeuteen on päädytty kun sama häiriintynyt meno on jatkunut ja eläinparkoja on kohdeltu kaltoin kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Onpa Tukiaiselle pamahtanut syyte eläinlääkintäviranomaisen uhkailustakin. No, tuomiohan siitäkin tuli.
Ensimmäinen vakavampi lemmikkieläin, minipossu Mika, oli Tukaisella hänen omien sanojensa mukaan kymmenen vuotta, kunnes se katosi Siuntion synkkiin metsiin. Mika-possu oli luonteeltaan aikamoinen sika joka saparo väristen juoksi pahoilla teillä eikä ottanut opikseen edes silloin kun sen emäntä oli pakoitettu hedelmäveitsellä viiltelemään siitä pekonisiivuja ja sisäfileitä vaikka toki puukon käyttäminen olisi ollut halalimpaa. Käräjillehän siitäkin jouduttiin ja tuomiokin tuli mutta eläintenpitokieltoa ei vaan kuulunut koska possut eivät osaa puhua eivätkä vaatia oikeuksiaan.
Seuraavaksi Johanna otti kivan lapinkoiran aerton. Vanhuutta poteva aerto oli harmaa ja hampaaton mutta siitä huolimatta vielä hyvinkin kuriton hauvveli joka heti oven jäädessä vähänkin raolleen oli oitis karkaamassa Kallioon vaikka hyvin tiesi mitä kurinpidollisia toimenpiteitä tästä seuraisi. Missään nimessä emäntä ei voinut ajatellakaan jättävänsä aerton ulottuville koiranruokaa, brenkkua tai misonmunxanttuja jotka heti hävisivät parempiin suihin jos vain aerto pääsi niihin käsiksi ja vaikeahan niitä sitten jälkeenpäin oli käydä perimässäkään, ammattilaistenkaan, vaikka joskus toki sitäkin youtubessa yritettiin. Vuokraakaan aerto ei koirankopistaan suostunut maksamaan kun oli ylellisen tilavissa karjatiloissa tai taivasalla porotokkien kanssa paimenessa tottunut yöpymään. Tai putkassa. Koska aertolla ei ollut hampaita niin emäntä joutui hoitamaan aerton puremisetkin. Ja käräjillehän siitäkin jouduttiin. Tuomio tuli.
Seuraavaksi Johanna Tukiainen päätti ottaa tottelevaisemman pikkukoiran. Loviisasta hän löysi buttplug-rotuisen rescuekoiran Lallien joka tähän mennessä on osoittautunut Johannan koirista tottelevaisimmaksi ja maksukykyisimmäksi vaikka toki Johanna sen puolesta on joutunutkin hoitamaan sen haukkumisen. Onko Lallie Johannan dog off my liffe? Lallie tekee kaiken kuuliaisesti kuten Johanna käskee eikä sitä paljon tarvitse lyödäkään, eikä Johanna toki tykkääkään lyödä koiraa jos se itse tykkää tulla lyödyksi. Ja toki Lallie senkin tietää että jos se on kuriton niin siltä evätään heti anustappipikeudet. Käräjille Johanna Tukiainen ei ole joutunut Lallien jatketusta kaltoinkohtelusta eikä kuppaamisesta. Vielä.
Olisi suuri laiminlyönti tässä yhteydessä jättää mainitsematta Tukiaisten savolainen perhekoira, vanha Mirakelmaken, tuo lupsakka karvaturri joka on tuottanut iloa jo monelle sukupolvelle Tukiaisia karvaisella selällään. Viime vuosina Mirakelmakenilta on tosin alkanut muisti pettää eikä se aina muista onko tullut nyrkkiä Johanna-emännältä vai ei. Joskus kun poliisi asiaa kyselee niin sanoopi että on tullut nyrkkiä, joskus kun tuomari oikeudessa kyselee niin sanoopi että ei ole tullut nyrkkiä Johannalta ja että ei kyllä muista että olisi sellaista poliiseillekaan sanonut ja jos onkin sanonut että on tullut niin ei muista miksi on sanonut eikä mitään ruhjeitakaan ole tai ei ainakaan mitään kovin vakavia. Usein perhe joutuukin ulostamaan laumapsykoosihurtta Mirakelmakenin takkahuoneestaan ulos koirankoppiin tai sitten suljetulle. Ja käräjillehän Johanna siitä ei-lyömisestäänkin joutui. Eikä tullut tuomiota, huh-huh!, koska kukapa sitä nyt uudestaan pataan olisi tahtonut Johannalta ottaa.
Ehkä pitäisi mainita vielä Johanna Tukiaisen lemmikkirotat Juhiz, Joniz ja Goottiz, mutta ei mua oikeastaan yhtään haittaa se jos Johanna muiluttaa jyrsijöitään enkä usko että se ketään muutakaan jaksaa kiinnostaa. Ja sitäpaitsi ne muiluttaa takaisin.
Mut hei oikeesti, tule apuun Anja!
Comments
Post a Comment