Suomi 100 (kg.)
- No minne sinä nyt luulet olevasi menossa tähän aikaan ja tällä ilmalla?
- Ajattelin, rakas, vain kipaista ulkoiluttamassa vähän Lennua.
* * * * * * * * * * * * * * *
Tasavallan Presidentin kädet tärisivät näkyvästi kun hän avasi postiluukkua. Oliko kukaan nähnyt häntä kun hän kulki pitkän matkan linnasta köyhien, prostituoitujen ja narkkarien pahamaineiseen Rööperiin, missä vaarat ja elähtäneen maksulihan viettelykset vaanivat joka kulman takana? Hän oli nostanut kauluksensa ja naamioitunut Hankkijan lippikseen mutta aina oli mahdollista että joku silti tunnisti.
Presidentti oli itse omin käsin rukkannut itsenäisyyspäivän juhlien vieraslistaa. Hän oli useasti vaimolle ehdottanut että listalle lisättäisiin myös Tuksu, mutta hänen ruma brunette vaimonsa joka oli kovin kateellinen oli ollut toista mieltä. Niinpä Presidentti oli myöhään yöllä hiipinyt kanslian tietokoneelle, poistanut valmiilta kutsuvieraslistalta pääministerin ja pikaisen harkinnan jälkeen vielä ulkoministerinkin (jotta uusi arvovieras varmasti mahtuisi väentungokseen) ja juuri ehtinyt printtaamaan kutsun kun kateellinen vaimo heräsi yösyömään ja halusi tietää mitä ihmettä kansliassa nyt tähän aikaan oikein tapahtui. Uutta perustuslakia tässä vähän hahmottelen, oli Presidentti kiiruhtanut vastaamaan ja salaa sujauttanut Tuksun kutsun anonyymiin ruskeaan kirjekuoreen jonka oli piilottanut Seiskan väliin.
Matkalla Presidentti oli kioskilta vielä ostanut, Tuksua ilahduttaakseen, kivan muumipostimerkin jotta kirje näyttäisi viralliselta ja myös koska Tuksu Presidentin mielestä sympaattisella tavallaan vähän muistutti Muumipeikkoa. Sydän pamppaillen hän sujautti kutsukirjeen postilaatikosta sisälle ja pakeni nopeasti ulos Albertinkadulle, jääden vielä hetkeksi seisomaan kadun toiselle puolelle josta näki Tuksun ikkunoille, sydämiä jalallaan kadun lumipeitteeseen piirrellen.
* * * * * * * * * * * * * * *
Tasavallan Presidentin kädet hikoilivat ja tärisivät kun hän seisoi vastaanottamassa linnan juhlaväkeä. Häntä hieman hermostutti se että ehkä brunette kateellinen vaimo huomaisi Tuksun tämän tullessa kättelyvuoroon mutta oli mielessään kehittänyt ovelan juonen jolla juuri kriitillisellä hetkellä aiheuttaisi distraktion ja kiinnittäisi vaimon huomion muualle huutamalla kovaan ääneen "Hei tyypit tsiigatkaa Michael Jackson!". Vaimo katsoisi Presidentin osoittamaan suuntaan ja Presidentti kättelisi Tuksun salamannopeasti ja antaisi hänelle ehkä pikaisen pusunkin ja vaarallinen tilanne olisi onnellisesti ohi kun vaimo kääntäisi taas päätään.
Presidentti oli alunperin palavasti rakastunut Tuksuun katsellessaan ensimmäistä kertaa Kontulan Stanley Kubrickin Riksa Rantalan mestarillisesti ohjaamaa elokuvaklassikkoa 500. Tuksun astuessa valkokankaalle Cate the Monsterin hahmossa Presidentistä oli tuntunut kuin salama olisi lävistänyt koko hänen maallisen olemuksensa. Mikä nainen! Täyteläiset muodot, kauniit aitoblondit hiukset, enkelin täydelliset kasvot joista paistoi läpi yli-inhimillinen hyvyys ja sielun ehdoton lempeys! Oliko moinen kehollinen ja henkinen perfektio mahdollista yhdessä ja samassa ihmislapsessa? Tämän jälkeen Presidentti oli linnan elokuvasalissa katsonut 500-elokuvan joka ilta, kaksi tai kolmekin kertaa jos vaimo brunette oli maailmalla lukemassa runojaan tai muussa vihaisten feministitanttojen äksyilykokouksessa miehiä alistamassa.
Jono eteni ja väkeä lappasi sisälle Presidentin tunnollisesti kätellessä jokaisen vaikka vain yhtä hänen syömmensä levottomasti saapuvaksi odotteli, vain yhtä, vain Häntä. Jono mateli jälleen eteenpäin, tuskallisen hitaasti mutta samalla kiduttavan nopeasti sillä missään ei näkynyt Tuksua. Missä oi missä oli Presidentin sydämen valittu, hänen suloinen sielunkumppaninsa? Miksi hän ei jo tullut? Käteltyään viimeisen vieraan Presidentti lysähti tuolille. Hän ei ollut tullut. Hän oli jäänyt pois.
Mutta ei, se ei ollut mahdollista, se ei saanut olla mahdollista!
Hengenhädissään, posket kyyneliä pitkin valuen Presidentti ryntäsi yläkertaan. Tietenkin Tuksu oli livahtanut salaa sisälle linnaan, jotta kateellinen vaimo ei näkisi häntä, tietenkin! Äänekkäästi nyyhkyttäen Presidentti tutki salin toisensa jälkeen. Hän raivasi tiensä juhlijoiden välistä, töni heitä tieltään, kyseli heiltä kyselemistään olivatko he nähneet Tuksua, oliko kukaan nähnyt Tuksua, hänen Tuksuaan, hänen Rakastettuaan, hänen Kuningatartaan! Kaikki vain pudistelivat päätään. Kukaan ei ollut nähnyt Tuksua.
Käytyään koko Linnan jokaisen sopen läpi kolmeen kertaan Presidentti joutui tunnustamaan että Tuksu ei ollut tullut.
Hän romahti vahtimestarien tiskin taakse kutsuvieraiden takkien päälle. Koko hänen maailmansa romahti hänen kanssaan. Tänään hän oli aikonut Suomen 100-vuotisen juhlan suuremmaksi kunniaksi ilmoittaa koko kansakunnalle kihlauksestaan Tuksun kanssa. Astuessaan seuraavalle presidenttikaudelleen hänen oli ollut tarkoitus hallita maata yhdessä viisaan Kuningattarensa kanssa, tasavertaisina ja tasaveroisina kumppaneina. Myöhemmin olisi tietenkin ollut pakko muuttaa valtiosääntöä ja muodostaa Suomesta kuningaskunta kun maalla kerran jo oli virallinen kuningatarkin. Kuningatar joka oli terve ja elinvoimainen ja hedelmäisä ja synnyttäisi hänelle terveitä ja elinvoimaisia poikia ja siten turvaisi dynastian jatkuvuuden. Aikanaan pojat sitten valitsisivat itselleen puolisoita vanhemmista jo tukevasti etabloituneista kuningaskunnista ja pönkkittäsivät omalta osaltaan Suomen nuorta monarkiaa. Ehkä joku pojista jopa naisi jonkun Tangokuningas Jari Sillanpään pojista?
Nyt kaikki oli kuitenkin sirpaleina ja Isänmaan koko kunniakas tulevaisuus tuhottuna Presidentin jalkojen juuressa. Juuri näin Tuksulle kävi aina. Tämän oli ollut tarkoitus hyvittää Tuksulle kaikki hänelle tehdyt nettivääryydet, kaikki ivat ja pilkat ja herjat jotka hän vuosien saatossa oli marttyyrinä joutunut kestämään, kaikki eri sivustoille ladatut fotoshoppaamattomat kuvat hänestä, kaikki vitsit hänen painostaan. Ja niitä oli leegio, sen Presidentti hyvin tiesi ihan henkilökohtaisestikin, olihan hän itse jo vuosia enenevän kauhun vallassa seurannut Hymyn Tuksu-palstaa ja yrittänyt FC:n Kalakapakassa Nauli Siinistö-nimimerkillään pulustaa Tuksua raivoisien läskien brunettien silmälasipäisten yksinhuoltajaäitien Kontulasta hyökkäyksiltä, turhaan. Kutsu linnan juhliin oli ollut ennen kaikkea Presidentin kautta kanavoitu Jumalan henkilökohtainen viesti Tuksulle, osoitus hänen suuresta armostaan ja suunnattomasta sallimuksestaan nöyrälle ja pyyteettömälle palvelijalleen, merkki siitä että näin Hiusjahve julkisesti voiteli Tuksun ykköspalvelijakseen ja myös Taikamarkku isä on uskovainen kristitty ja samaa mieltä.
Tämä on loppu, Presidentti mumisi hiljaa itsekseen, kaiken loppu!
* * * * * * * * * * * * * * *
- Ajattelin, rakas, vain kipaista ulkoiluttamassa vähän Lennua.
* * * * * * * * * * * * * * *
Tasavallan Presidentin kädet tärisivät näkyvästi kun hän avasi postiluukkua. Oliko kukaan nähnyt häntä kun hän kulki pitkän matkan linnasta köyhien, prostituoitujen ja narkkarien pahamaineiseen Rööperiin, missä vaarat ja elähtäneen maksulihan viettelykset vaanivat joka kulman takana? Hän oli nostanut kauluksensa ja naamioitunut Hankkijan lippikseen mutta aina oli mahdollista että joku silti tunnisti.
Presidentti oli itse omin käsin rukkannut itsenäisyyspäivän juhlien vieraslistaa. Hän oli useasti vaimolle ehdottanut että listalle lisättäisiin myös Tuksu, mutta hänen ruma brunette vaimonsa joka oli kovin kateellinen oli ollut toista mieltä. Niinpä Presidentti oli myöhään yöllä hiipinyt kanslian tietokoneelle, poistanut valmiilta kutsuvieraslistalta pääministerin ja pikaisen harkinnan jälkeen vielä ulkoministerinkin (jotta uusi arvovieras varmasti mahtuisi väentungokseen) ja juuri ehtinyt printtaamaan kutsun kun kateellinen vaimo heräsi yösyömään ja halusi tietää mitä ihmettä kansliassa nyt tähän aikaan oikein tapahtui. Uutta perustuslakia tässä vähän hahmottelen, oli Presidentti kiiruhtanut vastaamaan ja salaa sujauttanut Tuksun kutsun anonyymiin ruskeaan kirjekuoreen jonka oli piilottanut Seiskan väliin.
Matkalla Presidentti oli kioskilta vielä ostanut, Tuksua ilahduttaakseen, kivan muumipostimerkin jotta kirje näyttäisi viralliselta ja myös koska Tuksu Presidentin mielestä sympaattisella tavallaan vähän muistutti Muumipeikkoa. Sydän pamppaillen hän sujautti kutsukirjeen postilaatikosta sisälle ja pakeni nopeasti ulos Albertinkadulle, jääden vielä hetkeksi seisomaan kadun toiselle puolelle josta näki Tuksun ikkunoille, sydämiä jalallaan kadun lumipeitteeseen piirrellen.
* * * * * * * * * * * * * * *
Tasavallan Presidentin kädet hikoilivat ja tärisivät kun hän seisoi vastaanottamassa linnan juhlaväkeä. Häntä hieman hermostutti se että ehkä brunette kateellinen vaimo huomaisi Tuksun tämän tullessa kättelyvuoroon mutta oli mielessään kehittänyt ovelan juonen jolla juuri kriitillisellä hetkellä aiheuttaisi distraktion ja kiinnittäisi vaimon huomion muualle huutamalla kovaan ääneen "Hei tyypit tsiigatkaa Michael Jackson!". Vaimo katsoisi Presidentin osoittamaan suuntaan ja Presidentti kättelisi Tuksun salamannopeasti ja antaisi hänelle ehkä pikaisen pusunkin ja vaarallinen tilanne olisi onnellisesti ohi kun vaimo kääntäisi taas päätään.
Presidentti oli alunperin palavasti rakastunut Tuksuun katsellessaan ensimmäistä kertaa Kontulan Stanley Kubrickin Riksa Rantalan mestarillisesti ohjaamaa elokuvaklassikkoa 500. Tuksun astuessa valkokankaalle Cate the Monsterin hahmossa Presidentistä oli tuntunut kuin salama olisi lävistänyt koko hänen maallisen olemuksensa. Mikä nainen! Täyteläiset muodot, kauniit aitoblondit hiukset, enkelin täydelliset kasvot joista paistoi läpi yli-inhimillinen hyvyys ja sielun ehdoton lempeys! Oliko moinen kehollinen ja henkinen perfektio mahdollista yhdessä ja samassa ihmislapsessa? Tämän jälkeen Presidentti oli linnan elokuvasalissa katsonut 500-elokuvan joka ilta, kaksi tai kolmekin kertaa jos vaimo brunette oli maailmalla lukemassa runojaan tai muussa vihaisten feministitanttojen äksyilykokouksessa miehiä alistamassa.
Jono eteni ja väkeä lappasi sisälle Presidentin tunnollisesti kätellessä jokaisen vaikka vain yhtä hänen syömmensä levottomasti saapuvaksi odotteli, vain yhtä, vain Häntä. Jono mateli jälleen eteenpäin, tuskallisen hitaasti mutta samalla kiduttavan nopeasti sillä missään ei näkynyt Tuksua. Missä oi missä oli Presidentin sydämen valittu, hänen suloinen sielunkumppaninsa? Miksi hän ei jo tullut? Käteltyään viimeisen vieraan Presidentti lysähti tuolille. Hän ei ollut tullut. Hän oli jäänyt pois.
Mutta ei, se ei ollut mahdollista, se ei saanut olla mahdollista!
Hengenhädissään, posket kyyneliä pitkin valuen Presidentti ryntäsi yläkertaan. Tietenkin Tuksu oli livahtanut salaa sisälle linnaan, jotta kateellinen vaimo ei näkisi häntä, tietenkin! Äänekkäästi nyyhkyttäen Presidentti tutki salin toisensa jälkeen. Hän raivasi tiensä juhlijoiden välistä, töni heitä tieltään, kyseli heiltä kyselemistään olivatko he nähneet Tuksua, oliko kukaan nähnyt Tuksua, hänen Tuksuaan, hänen Rakastettuaan, hänen Kuningatartaan! Kaikki vain pudistelivat päätään. Kukaan ei ollut nähnyt Tuksua.
Käytyään koko Linnan jokaisen sopen läpi kolmeen kertaan Presidentti joutui tunnustamaan että Tuksu ei ollut tullut.
Hän romahti vahtimestarien tiskin taakse kutsuvieraiden takkien päälle. Koko hänen maailmansa romahti hänen kanssaan. Tänään hän oli aikonut Suomen 100-vuotisen juhlan suuremmaksi kunniaksi ilmoittaa koko kansakunnalle kihlauksestaan Tuksun kanssa. Astuessaan seuraavalle presidenttikaudelleen hänen oli ollut tarkoitus hallita maata yhdessä viisaan Kuningattarensa kanssa, tasavertaisina ja tasaveroisina kumppaneina. Myöhemmin olisi tietenkin ollut pakko muuttaa valtiosääntöä ja muodostaa Suomesta kuningaskunta kun maalla kerran jo oli virallinen kuningatarkin. Kuningatar joka oli terve ja elinvoimainen ja hedelmäisä ja synnyttäisi hänelle terveitä ja elinvoimaisia poikia ja siten turvaisi dynastian jatkuvuuden. Aikanaan pojat sitten valitsisivat itselleen puolisoita vanhemmista jo tukevasti etabloituneista kuningaskunnista ja pönkkittäsivät omalta osaltaan Suomen nuorta monarkiaa. Ehkä joku pojista jopa naisi jonkun Tangokuningas Jari Sillanpään pojista?
Nyt kaikki oli kuitenkin sirpaleina ja Isänmaan koko kunniakas tulevaisuus tuhottuna Presidentin jalkojen juuressa. Juuri näin Tuksulle kävi aina. Tämän oli ollut tarkoitus hyvittää Tuksulle kaikki hänelle tehdyt nettivääryydet, kaikki ivat ja pilkat ja herjat jotka hän vuosien saatossa oli marttyyrinä joutunut kestämään, kaikki eri sivustoille ladatut fotoshoppaamattomat kuvat hänestä, kaikki vitsit hänen painostaan. Ja niitä oli leegio, sen Presidentti hyvin tiesi ihan henkilökohtaisestikin, olihan hän itse jo vuosia enenevän kauhun vallassa seurannut Hymyn Tuksu-palstaa ja yrittänyt FC:n Kalakapakassa Nauli Siinistö-nimimerkillään pulustaa Tuksua raivoisien läskien brunettien silmälasipäisten yksinhuoltajaäitien Kontulasta hyökkäyksiltä, turhaan. Kutsu linnan juhliin oli ollut ennen kaikkea Presidentin kautta kanavoitu Jumalan henkilökohtainen viesti Tuksulle, osoitus hänen suuresta armostaan ja suunnattomasta sallimuksestaan nöyrälle ja pyyteettömälle palvelijalleen, merkki siitä että näin Hiusjahve julkisesti voiteli Tuksun ykköspalvelijakseen ja myös Taikamarkku isä on uskovainen kristitty ja samaa mieltä.
Tämä on loppu, Presidentti mumisi hiljaa itsekseen, kaiken loppu!
* * * * * * * * * * * * * * *
Arkkienkeli Hellkitty ojensi Hiusjahvelle raportin Suomen itsenäisyyspäivän juhlista. Jahve silmäili sitä pikaisesti ja haukkoi henkeään.
- No voi jumalauta! Siis mikä perkele tässäkin tsydeemissä nyt taas saatana kusi! Kekä piru vie mogas?
- Alustavien selvitysten mukaan ongelmia syntyi kun Tuksu alkoi epäillä kutsun aitoutta ja soitti presidentin kansliaan. No siellä vastasi tietenkin presidentin ruma vaimo brunette joka tietenkin sanoi että kutsu oli pilaa ja haetutti todisteet heti pois Tuksulta. Sitten hän pyyhki Tuksun nimen kutsuvieraitten listalta ja laittoi tilalle Juhiz Immosen jolla on ihan uudet ja aika isotkin bosat. Se oli etenkin Taikamarkku isälle kova pala joka on uskovainen kristitty.
- No jo on jumalauta! Kertoo siis taas ihan kaiken suomalaisista! Tää ei kyllä jää tähän! Nyt kyllä rankaistaan Suomea niin että perkele saatana tuntuu! Rangaistuksena Suomen jääkiekkomaajoukkue pääsee joka kerta seuraavan kymmenen vuoden aikana MM-finaaliin ja häviää joka kerta vikan matsin ja persujen Laura Huhtasaaresta tulee seuraava presidentti.
- Eikö tuo nyt ole vähän liikaa?
- Ja lopuksi vielä Cheekki jatkaa uraansa loppuikänsä ja tekee sen vielä Tuija Kultasormi Järvisen manageeraamana! Nyt alko täysin suoraan lopun ajat Suomelle niin paljon kuin lähtee!
Comments
Post a Comment