Taloustiedettä tukiaisittain, lyhyt oppimäärä
Tuoreessa lehtijutussa kaunis Johanna Tukiainen paheksuu syvästi sitä että hänet häädetään hänen ex-sulhonsa aikaisemmin omistamasta ja nyttemmin ulosotetusta ja eteenpäin myydystä asunnosta jossa hän on asunut vuosikausia ilmaiseksi (romahduttaen samalla asunnon arvon elämällä kuin navetassa ja tuhoamalla kaikki pinnat eläinten ulosteella ja virtsalla, niin omalla kuin koirienkin) - ja häädetään vieläpä ilman että hänelle maksetaan mitään osuutta kauppasummasta. Tässä päästiinkin aika lailla tukiaanisen kansantaloustieteen kovaan ytimeen.
Ex-Sika siis omistaa asunnon. Tuksu asuu siellä ilmaiseksi Ex-Sian jo muutettua pakoon Siuntion saunaan - mitähän se nyt oli? - sanotaan vaikka vuodesta 2010 eli kahdeksan vuotta. Mikä olisi asunnon arvo vapailla vuokramarkkinoilla? Otetaan ihan alakanttiin vaikka €500 kuukaudessa. Ex-Sian menetys on siis 8x12x500=48 000. Melkein €50 000.
Ex-Sika ei saa mitään tuottoa arvoasunnostaan kahdeksan vuoden ajalta. Tämä ajaa hänet taloudelliseen ahdinkoon. Hän joutuu ottamaan velkaa. Velan summa on, mielenkiintoista kyllä, €50 000. Hänellä ei ole varaa maksaa velkaa. Velan vakuutena ollut arvoasunto menee ulosottoon ja huutokaupataan. Tuksu-ekonomian mukaan siis se että hän ajoi Ex-Sian taloudelliseen ahdinkoon ja velkoihin ja tuhosi tämän arvoasunnon olisi oikeuttanut hänet saamaan osuuden ulosotetun asunnon huutokauppasummasta. Vähän sama kuin autovaras varastaisi auton ja kolaroisi sen ja vaatisi sitten päästä osingoille omistajan saamasta vakuutuskorvauksesta. Koska hei, varashan se tässä loi vaurautta sinne missä vaurautta ei ennen ollut. Ja se omistaja siinä loisena vaan hyötyi.
Suurin ihmetyksen aihe tässä onkin se että Tuksu ei edellyttänyt että hänelle maksetaan jonkinlaista kuukausikorvausta siitä että hän hyvää hyvyyttään ja ihan henkilökohtaisena palveluksena omistajalle asuu Albertinkadulla.
Tukiaanisen taloustieteen oppitunti numero yksi: Jos kusetat joltakulta fyrkkaa tai muuta hyötyä niin siitä pitä saada kaupanpäälle vielä lisäbonuspalkkio. Kerta hei - Tuksuhan tässä se uhri on!
Samassa lehtijutussa sielultaan kaunis Johanna ilmoittaa että olisi kyllä valmis menemään naimisiin halveksimansa Vellin kanssa rahasta, sillä Velli on sangen varakas mies, mutta ei suostu menemään jumalanpilkkaajan kanssa naimisiin edes rahasta. (Etenkin kun varakas mies on jo imetty kuiviin. Ja koska mikään kuonalehti ei ollut halukas kustantamaan häitä.) Muuten siis kyllä Tuksu olisi valmis jatkamaan. Ensin käytä uhriasi hyväksi ja kuppaa se tyhjäksi, sitten vasta huomaa sen synnit ja tuomitse se. Eli, oppitunti numero kaksi: Ensin fyrkat, sitten moraali. Tosin kyllä sekin käy että siinä kupatessa samalla tuomitsee uhrin paskaksi ihmiseksi. Sitä se kumminkin on kun joka seteli pitää siltä erikseen imuttaa.
Tukiaaninen taloustiede kulkee kivasti suvussa ja on selvästikin kotoa opittua. Tuksun oppiäitinä lienee hyvin pitkälle ollut Mamma Muratti, tuo rahan arvon hyvinkin tunteva rahan paha valtiatar jonka kovapintainen häikäilemättömyys ilmenee kaikessa raadollisuudessaan upeasti Lidingö-kuviossa.
Näin kai se Lidingö-kuvio menee: Mammis painostaa tai huiputtaa vajaata perheenjäsentään majoittamaan Tuksun. Tietäen täydellisen hyvin että Tuksulla ei ole rahaa mitään vuokria maksaa. Tietäen täydellisen hyvin että vaikka olisikin niin Tuksu ei mitään vuokria maksaisi. Ollen täysin tietoinen siitä että ei mene montaakaan kuukautta kun Tuksu on saanu kämpän ihan lunastuskuntoon. En usko että Mammiksella on aikomusta itse maksaa Tuksun asumista. Ne kun on aika kalliita ne Karibiasen risteilyt. Kuka sen sitten voisi maksaa? Velli? Kiinnostaisiko Velliä maksaa Ruotsissa asuvan Tuksun asunto? Toki vajaaälyinen Velli on helposti painostettavissa mutta Tuksun nyrkki on aina huomattavasti kaunopuheisempi jos se on iskuetäisyydellä keskustelukumppanista. Ei, kyllä Mammis tietää että ei niitä vuokria kukaan maksa ja hänelle se varmaan sopii ihan hyvin. Tukiaanisen taloustieteen perusta on kummiskin, ja tää on oppitunti numero kolme: Joku toinen maksaa ja sen jälkeen siirrytään uuteen uhriin. Jos se on lähisukulainen niin kakka homma ja sori hei siitä mutta no can do.
Uhrin prototyyppejä ovat vaikka maalla asuvat FeiKristiina ja Auto-Hans. Jotka ei pelkästään hommaa Tuksulle uutta kämppää vaan myös roudaa Tuksun haisevat rojutkin sinne. Ihan vaan koska Tuksu on niin hyvä tyyppi. Sanokaa mitä sanotte maaseudun sukurutsasta mutta jos se tuottaa FeiKristiinan ja Auto-Hansin kaltaisia kaksipäisiä mutanttisuckereita niin Johanna nostaa niille kaikki kolme peukkuaan.
Mutta siis, loogisesti ajatellen, eihän Tuksu minnekään Lidingöhön ole menossa, eikä edes FeiKristiinan kämppään. Ja jos onkin niin ei sitä kauan siellä katsota. Ja minne se sitten menee, mistä se sitten saa maksuttoman turvapaikan? No Vellin luo johtaa sorjan ammattitanssijan jäntevä askel. Ei sitä kukaan muu suostu majoittamaan eikä Velli uskalla sanoa ei kun Tuksu esittää asiansa hedelmäveitsin. Ketään muuta ei kiinnosta majoittaa Tuksua ilmaiseksi ja koko ajan henkilökohtaista tappiota tehden. Siinä vaiheessa kyllä nää yhteiskunnallisista asioista älykkäästi keskustelevat lentokapteenit hurauttaa hyvin nopeasti suihkarilla Dubliniin ja eteläamerikkalaiset lähettää itsensä kukkapuskassa Chileen, pikalähetyksenä.
Mutta ei se mitään. Vellillä on kuukausipalkka ja omakotitalo. Kyllä Vellistä vielä riittää puristettavaa toinenkin kierros. Tukiaanisen taloustieteen oppitunti numero neljä ja tää on tärkeää, pistäkää tää muistiin ystikset: Ei tuhlata mitään turhaan vaan käytetään kaikki loppuun asti, sitten vasta heitetään pois ellei se sitä ennen ehdi hankkia lähestymiskieltoa.
Ex-Sika siis omistaa asunnon. Tuksu asuu siellä ilmaiseksi Ex-Sian jo muutettua pakoon Siuntion saunaan - mitähän se nyt oli? - sanotaan vaikka vuodesta 2010 eli kahdeksan vuotta. Mikä olisi asunnon arvo vapailla vuokramarkkinoilla? Otetaan ihan alakanttiin vaikka €500 kuukaudessa. Ex-Sian menetys on siis 8x12x500=48 000. Melkein €50 000.
Ex-Sika ei saa mitään tuottoa arvoasunnostaan kahdeksan vuoden ajalta. Tämä ajaa hänet taloudelliseen ahdinkoon. Hän joutuu ottamaan velkaa. Velan summa on, mielenkiintoista kyllä, €50 000. Hänellä ei ole varaa maksaa velkaa. Velan vakuutena ollut arvoasunto menee ulosottoon ja huutokaupataan. Tuksu-ekonomian mukaan siis se että hän ajoi Ex-Sian taloudelliseen ahdinkoon ja velkoihin ja tuhosi tämän arvoasunnon olisi oikeuttanut hänet saamaan osuuden ulosotetun asunnon huutokauppasummasta. Vähän sama kuin autovaras varastaisi auton ja kolaroisi sen ja vaatisi sitten päästä osingoille omistajan saamasta vakuutuskorvauksesta. Koska hei, varashan se tässä loi vaurautta sinne missä vaurautta ei ennen ollut. Ja se omistaja siinä loisena vaan hyötyi.
Suurin ihmetyksen aihe tässä onkin se että Tuksu ei edellyttänyt että hänelle maksetaan jonkinlaista kuukausikorvausta siitä että hän hyvää hyvyyttään ja ihan henkilökohtaisena palveluksena omistajalle asuu Albertinkadulla.
Tukiaanisen taloustieteen oppitunti numero yksi: Jos kusetat joltakulta fyrkkaa tai muuta hyötyä niin siitä pitä saada kaupanpäälle vielä lisäbonuspalkkio. Kerta hei - Tuksuhan tässä se uhri on!
Samassa lehtijutussa sielultaan kaunis Johanna ilmoittaa että olisi kyllä valmis menemään naimisiin halveksimansa Vellin kanssa rahasta, sillä Velli on sangen varakas mies, mutta ei suostu menemään jumalanpilkkaajan kanssa naimisiin edes rahasta. (Etenkin kun varakas mies on jo imetty kuiviin. Ja koska mikään kuonalehti ei ollut halukas kustantamaan häitä.) Muuten siis kyllä Tuksu olisi valmis jatkamaan. Ensin käytä uhriasi hyväksi ja kuppaa se tyhjäksi, sitten vasta huomaa sen synnit ja tuomitse se. Eli, oppitunti numero kaksi: Ensin fyrkat, sitten moraali. Tosin kyllä sekin käy että siinä kupatessa samalla tuomitsee uhrin paskaksi ihmiseksi. Sitä se kumminkin on kun joka seteli pitää siltä erikseen imuttaa.
Tukiaaninen taloustiede kulkee kivasti suvussa ja on selvästikin kotoa opittua. Tuksun oppiäitinä lienee hyvin pitkälle ollut Mamma Muratti, tuo rahan arvon hyvinkin tunteva rahan paha valtiatar jonka kovapintainen häikäilemättömyys ilmenee kaikessa raadollisuudessaan upeasti Lidingö-kuviossa.
Näin kai se Lidingö-kuvio menee: Mammis painostaa tai huiputtaa vajaata perheenjäsentään majoittamaan Tuksun. Tietäen täydellisen hyvin että Tuksulla ei ole rahaa mitään vuokria maksaa. Tietäen täydellisen hyvin että vaikka olisikin niin Tuksu ei mitään vuokria maksaisi. Ollen täysin tietoinen siitä että ei mene montaakaan kuukautta kun Tuksu on saanu kämpän ihan lunastuskuntoon. En usko että Mammiksella on aikomusta itse maksaa Tuksun asumista. Ne kun on aika kalliita ne Karibiasen risteilyt. Kuka sen sitten voisi maksaa? Velli? Kiinnostaisiko Velliä maksaa Ruotsissa asuvan Tuksun asunto? Toki vajaaälyinen Velli on helposti painostettavissa mutta Tuksun nyrkki on aina huomattavasti kaunopuheisempi jos se on iskuetäisyydellä keskustelukumppanista. Ei, kyllä Mammis tietää että ei niitä vuokria kukaan maksa ja hänelle se varmaan sopii ihan hyvin. Tukiaanisen taloustieteen perusta on kummiskin, ja tää on oppitunti numero kolme: Joku toinen maksaa ja sen jälkeen siirrytään uuteen uhriin. Jos se on lähisukulainen niin kakka homma ja sori hei siitä mutta no can do.
Uhrin prototyyppejä ovat vaikka maalla asuvat FeiKristiina ja Auto-Hans. Jotka ei pelkästään hommaa Tuksulle uutta kämppää vaan myös roudaa Tuksun haisevat rojutkin sinne. Ihan vaan koska Tuksu on niin hyvä tyyppi. Sanokaa mitä sanotte maaseudun sukurutsasta mutta jos se tuottaa FeiKristiinan ja Auto-Hansin kaltaisia kaksipäisiä mutanttisuckereita niin Johanna nostaa niille kaikki kolme peukkuaan.
Mutta siis, loogisesti ajatellen, eihän Tuksu minnekään Lidingöhön ole menossa, eikä edes FeiKristiinan kämppään. Ja jos onkin niin ei sitä kauan siellä katsota. Ja minne se sitten menee, mistä se sitten saa maksuttoman turvapaikan? No Vellin luo johtaa sorjan ammattitanssijan jäntevä askel. Ei sitä kukaan muu suostu majoittamaan eikä Velli uskalla sanoa ei kun Tuksu esittää asiansa hedelmäveitsin. Ketään muuta ei kiinnosta majoittaa Tuksua ilmaiseksi ja koko ajan henkilökohtaista tappiota tehden. Siinä vaiheessa kyllä nää yhteiskunnallisista asioista älykkäästi keskustelevat lentokapteenit hurauttaa hyvin nopeasti suihkarilla Dubliniin ja eteläamerikkalaiset lähettää itsensä kukkapuskassa Chileen, pikalähetyksenä.
Mutta ei se mitään. Vellillä on kuukausipalkka ja omakotitalo. Kyllä Vellistä vielä riittää puristettavaa toinenkin kierros. Tukiaanisen taloustieteen oppitunti numero neljä ja tää on tärkeää, pistäkää tää muistiin ystikset: Ei tuhlata mitään turhaan vaan käytetään kaikki loppuun asti, sitten vasta heitetään pois ellei se sitä ennen ehdi hankkia lähestymiskieltoa.
Comments
Post a Comment