Rakkautta ja Hitleriä


Vakavailmeiset raavaat miehet mustissa solmioissa, musta surunauha käsivarressaan. Itkettyneet naiset suruhuntujensa takana, mustan surumekon miehusta vuolaana valuvista kyynelistä kostea ellei peräti märkä, kuin surun syvän sumun nieleminä. Hämmentyneet peljästyneet lapsoset leikkikiellossa pikku pyhäpuvuissaan, pikkukoirat lohduttomina, liikenne täysin pysähdyksissä. Katatoniset keskariräkälöiden pitäjät ja lomautuksia odottelevat poliisit säkkeihin pukeutuneina ja tuhkaa päälleen sirottelemassa ja jokaisesta avonaisesta ikkunasta tulvii Chopinin surumarssi koko majesteetillisessa maailmanlopunsynkkyydessään.

Maansuru Albertinkadulla. Maansuru Hellsingissä. Maansuru koko Omamaassa - Tuksu has left the building!

Samaan aikaan Låviisassa keruubein harput soivat ja seraafein torvet kajahtelevat ja kevään harsoasuiset nymfit sirottelevat kukkain terälehtiä kaduille tai pikemminkin kärrypoluille joita kulkiessaan siveellisen ihmisen ei tarvitse kahlata kainaloitaan myöten cityslummien nisteissä, pummeissa, raivosaarnaajissa ja siipisodomiiteissa.

Shtadi - shä hävishit!

Mutta voittiko kaunis Johanna tässä vaihtokaupassa vai joutuiko hän vain ojasta lallikkoon uhratessaan kukoistavan uransa suurten metropolien rakastettuna esiintyvänä taiteilijana, tulevaisuutensa estraadien maailmantähtenä ja koko mägiclife-satuelämänsä pullontuoksuisen kotiäityden ja elämää suuremman rakkauden tähden? Palavasti revittyjä korvannipukoitaan myöten umpirakastunut ja raskaassa lemmenhumalassa oleva, kesän vaaleanpunaisia ja Akua Ankan syntympäivänä vietettäviä prinsessahäitään jo etukäteen elävä nainen ei nimittäin aina itse näe sokean rakkautensa kohdetta yhtä selvästi kuin me ulkopuoliset joilla hälytyskellot kyllä soi ja niin paljon kuin lähtee. Siinä missä tämä vuosisadan romanssi Johannan silmissä vertautuu Judithin ja Holoferneksen, Charlotte Cordayn ja Jean-Paul Maratin tai kotikutoisemmin vaikkapa Anneli Auerin ja Jukka S. Lahden jumaLallisten rakkaustarinoiden kauneimpiin klassikoihin, me Johannan (nimi tarkoittaa Jumala sä oot mulle velkaa) fanit ja pulustajat näemme liiankin selvästi mikä öykkäri tämä Veikka prince of my lifetime oikein on: Hitleriä suosiva, kielitaidoton, pikkukoiria liukuhihnalla massamurhauttava, Hiuslisäkejeesusta pilkkaava poltergeistien valtias jolla on kaiken kukkuraksi jopa rippikoulukin käymättä! Lyhyesti sanottuna mies jolla on moraalista selkärankaa vain anustapin verran. Eikä sitäkään ihan aina.

On selvää että Veikan kaltainen ihminen pyrkii vain hyötymään Johannasta. Johanna on hänelle pelkkä apuväline sosiaaliseen nousuun ja sitä kautta ennennäkemättömään taloudelliseen vaurauteen. On selvää että Johanna, 3.3-pianismin Horowitzi ja älykköjen suosikki, avaa pääsyn korkeakulttuurin, taiteen ja älymystön sisäpiireihin, mutta myös suihkuseurapiirien ja etenkin siniverisen sosieteetin suljetuimpiin kabinetteihin. Johannan rinnalla Veikasta tulee automaattisesti seurattu ja arvostettu julkisuuden henkilö joka koko kansan rakastettuna vävyppoikana automaattisesti päätyy Glorian ja MeNaisten kanteen ja ehkä jopa hienoimpiin tositelevisiosarjoihin sellaisten realityn supertähtien kuin Hottiz Immonensen ja Jasminae Tukiainensen kanssa.

Johannan rinnalla kaikki ovet aukeavat Veikalle eikä enää mahti maailmassa kykene estämään hänen jäsenyyttään Östra Nylands Rotareissa ja Kotkan 4H-kerhossa. Tästä on enää kovin lyhyt loikka poliittisen vallankäyttömme teräksenkovaan ytimeen todellista ja konkreettista valtaa käyttämään kunnallisvaltuuston varajäsenenä ja työpaikan vt. työsuojeluvaltuutettuna. Tässä vaiheessa Veikka on jo uhkailemalla, kiristämällä ja ovelien asiakirjaväärennösten avulla hankkiutunut Johannan valtaisan omaisuuden de facto-haltijaksi ja juoninut itselleen hallintaoikeuden Tukiaisen perheen kansainvälisestikin katsoen mittavaan sukuvarallisuuteen - sekä Jollashoviin ympäröivine tiluksineen, peltoineen, torppineen ja vihantaine lehtomaineen että Sollenholman yksiöön ponitalleineen - ja näin hänelle Skandinaavisesta sillanpääasemastaan aukeaa oiva tilaisuus laajentaa Pahan imperiumiaan muihin Pohjoismaihin, Baltiaan ja ehkä peräti myös Hollantiin ja Saksaan minkä seikan vuoksi useallakin pohjoisen hemisfäärin kristityllä kansakunnalla (pitämällä Johannaa vallassaan Veikka saa automaattisesti kiduttavan kuristusotteen evankeelisluterilaisesta kirkosta sekä useimmista tärkeimmistä vapaaseurakunnista) on enemmän kuin aihetta todeta että kiitti vaan ihan hedvekisti sulle Sikamika kun menit kusemaan sen Albertsinkadun kuvion ja nyt ollaan kreitlenksejä myöten lapamadon tappimiehen tyrannimaisen animehanime-rautakoron alla.

Mutta tyytykö irstas elostelija Veikka tähän? Ei. Öljyisen briljantiinin avulla taakse suittu tukka kiiltäen, monokkeli sumussa, rivon roistomaisia savukiekuroita pitkästä norsunluisesta imukkeestaan himokkaasti puhaltaen, kapeat viikset viettelevästi väristen hän vaanii ja väijyy kauniin Johannan puhdasta viattomuutta ja siveää impeyttä kuin Ilmestyskirjan rietas peto!

Kanyylimurhaaja suoritti inhan rikoksensa koska oli kateellinen Johannan kauniista vaatteista. Veikka-pedolle ei tämäkään riitä. Säälimättömästi hän on lihoittanut siron ja sorjan petitemallin laardilla täytetyksi pystyyn nostetuksi löllözeppeliinaksi. Päivittäin hän tunkee tratin kautta lisää ihraa syöttöporsaaseensa ja mittailee ihon elastisuutta ja venymispotentiaalia räätälinmitoillaan ja piirtää kaavioita ja rasvaa hellästi alabasterinvalkeaa rakastettuaan. It puts the lotion in the basket! Kaniturkit vuittoniin! Kohta, hän ajattelee, kohta voin pukea Johanna Tukiainen-asuni ylleni ja olla Loviisan sarjamurhaajaklubin iso tappi!

Tai sit voi olla ihan niinkin että Tuksu vaan muutti Vellilään puoliväkisin kun kukaan muu ei oikeen halunnu sitä ja jonnekinhan ne haisevat rojut piti saada. Ei voi koskaan olla ihan varma.

Comments

Popular posts from this blog

Näytön paikka

#evolutionisalie